Kategoriat
Kipu Yleistä

Hevosen jalkojen nivelrikosta

”Hevosen nivelongelmia ennaltaehkäiseviin toimiin on hyvä panostaa ajoissa.”

Kärvisteleekö mielesi kivussa, kun puhutaan nivelrikosta, vaikkei kyse ole edes omasta polvesta? Nivelrikko on pelottava sana sekä ihmisen kohdalle sattuessa että vielä enemmän omalla hevosella epäiltäessä. Parannuskeinoa ei ole, ja saatavat ohjeet tuntuvat epämääräisen vaihtelevilta. Hevosen myynnissä pelkkä nivelrikko-sanan kuuleminen karkottaa tietysti kaikki ostoaikeet.

Kun hevosella todetaan nivelongelmia, on omistajalla edessä pitkä, työläs ja kalliskin tie. Matka niveltulehduksesta nivelrikkoon kestää tavallisesti aikansa, jolloin rustovauriot ja varsinainen nivelrikko on mahdollista vielä estää. Nivelrikon kivut voi vielä saada hallintaan ja sen etenemistä voi huomattavasti hidastaa – mutta, mikä tärkeintä, sitä voi ennaltaehkäistä tehokkaasti.

Ennaltaehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota erityisesti, jos nivelissä on ollut joskus vammoja. Myös jos ravinnossa on ollut huonoja kausia tai liikunnan määrässä on ollut suuria vaihteluita, on hevosen nivelongelmia ennaltaehkäiseviin toimiin hyvä panostaa ajoissa.

Tähän blogiin tiedot on poimittu pääosin uudesta (2020) suomalaisesta Hevosen käytännön anatomia -kirjasta ja asiat on sidottu yhteen aiemman osaamiseni pohjalta. Lisäksi kaivoin fysiatrian erikoislääkärin kirjoituksen nivelrikosta ja Niveltieto-artikkelin nivelen rakennusaineista, joilla täydensin kokonaisuutta.

Niveltulehduksen ja nivelrikon synty ja oireet

Tulehdus voi iskeä niveleen joko haavan kautta tai verenkierron kautta muualta kehosta. Tulehdustila voi saada alkunsa myös ilman bakteerilähdettä jonkun nivelrakenteen reagoidessa rasitukseen (nivelpussi, nivelkalvo). Niveltulehduksessa tulehdustekijät vesittävät nivelnestettä ja hajottavat nesteen kollageenirakennetta, mikä altistaa nivelrikon syntymiselle. Vettynyt nivelneste ei voitele niveltä ja lisää kitkaa nivelrustoilla.

Kova tai pitkäaikainen rasitus ärsyttää niveltä ja lisää nivelnesteen määrää, jolloin nesteen jämäkkyys ja joustavuus huononee. Nesteen määrän nopea lisääntyminen siis jättää nesteen laadultaan huonoksi. Nivel on täyttyneenä liikkeelle lähtiessä jäykkä, mutta vertyy hitaasti liikkeen myötä. Nivelneste kykenee korjaamaan kerrallaan vain pieniä vaurioita kollageenirakenteessa. Vanhoilla hevosilla nivelnesteen laatu alkaa huonontua myös ilman ulkoisia syitä. Kun nivelnesteen laatu on huono, nivelrusto altistuu hankaukselle.

Liikunnan puute aiheuttaa nivelruston heikkenemistä. Rusto saa ravintonsa luun verenkierrosta ja nivelnesteestä liikkeen aiheuttaman pumppausvoiman ansiosta. – Samaan tapaan kuin (kengättömän) hevosen säde pumppaa vauhtia jalan laskimoverenkiertoon hevosen liikkuessa. Heikennyttyään rusto hankautuu helpommin rikki sitten, kun nivelneste ei kykene suojaamaan sitä. Luu pyrkii suojaamaan itseään ja paksuuntuu ruston alta. Silloin ruston ravinnonsaanti vaikeutuu. Lopulta nivelen liikelaajuus ja käyttö vähenevät, sitä liikuttavat ja tukevat lihakset surkastuvat ja nivelrikon eteneminen kiihtyy entisestään.

Äkillinen vamma voi tietysti kerralla rikkoa rustopinnan, tuhota nivelnesteen, aiheuttaa tulehduksen, estää liikkumisen yms. ja aiheuttaa siten nopeasti pysyvän nivelrikon, jota on vaikea helpottaa.

Kun rusto alkaa vaurioitumaan, ollaan nivelrikon puolella. Nivelrikon edetessä kipuja voi olla jaksoittain. Rustossa ei ole kipuhermoja, mutta sen alaisessa luussa on. Nivelrikko on kipeä vasta, kun ruston muutokset vaikuttavat luukalvoon asti. Ennen sitä kipu tulee tulehtuneen nivelen muista rakenteista (nivelkapseli, nivelsiteet) ja esimerkiksi paineen tunteesta runsasnesteisessä nivelessä. Epävakaalta tuntuvaa niveltä tasapainottavat lihakset voivat olla staattisessa jännityksessä ja tuottaa iskeemistä (hapenpuutteen) kipua. Hevonen tunnetusti peittää kipujaan, joten nivelten tarkkailussa tarvitaan muitakin keinoja kuin liikkeen seuraamista.

Mm. vaativa irtopalaleikkaus voi lisätä nivelongelmien riskiä. Kuvassa irtopalaleikattujen nivelten ulkoreunan tähystysreiät 5 vko leikkauksesta.
Nivelrikon hoito

Edellisten perusteella tärkeää olisi siis huolehtia laadukkaista ravinteista ja sopivasta liikunnasta. Tietyt ravinteet tukevat nivelnesteen laatua ja nivelruston rakentumista. Sopiva liikunnan määrä ja rasittavuus tukevat nivelnesteen muodostumista ja ruston ravinnonsaantia pumppauksen kautta.

Nivelravinteiden pitkäaikaisista hyödyistä ei juuri ole tutkimustuloksia, mutta hyviä kokemuksia on. Tiedetään, mistä aineista nivelneste- ja nivelrusto rakentuvat, joten niiden saantia voidaan tukea. Ruston palautumista tukevissa ravinteissa ainesosia ovat mm.: glukosamiini, kondroitiini, hyaluronihappo, kollageeni, MSM, omega-3, C-vitamiini ja mangaani.

Jalkojen kylmäyksellä rasituksen jälkeen pyritään poistamaan rasituslämpöä nivelistä mahdollisimman pian, mikä vähentäisi tulehdusreaktioita, kuten turvotusta ja nivelnesteen lisääntymistä. Kylmäystä suositellaankin nivelongelmien ennaltaehkäisyssä, mutta nivelrikossa lämpö auttaa pääosin enemmän. Esimerkiksi kaksiteholinimenteissä on ensin kylmentävä ja sitten lämmittävä vaikutus. Lämmöllä (esim. erilaiset tallisuojat) pyritään auttamaan nivelen aineenvaihduntaa, mikä olisikin tärkeää muistaa kylmäyksen jälkeen.

Lepoa ei missään nimessä suositella nivelongelmissa. Liike on ainoa apu lisäämään nivelen voitelua ja ruston saamia ravinteita. Vähintäänkin kannustetaan säännölliseen kevyeen liikkumiseen, ja lisäksi voi panostaa niveltä ja ruston pumppausta lisäävään voimaharjoitteluun. Hevosen osalta sopiviin harjoitteisiin ohjaavat varmastikin parhaiten eläinfysioterapeutit.

Tässä nostaisin esiin sen, että hevosen alaraajassa ei ole lihaksia, jotka auttaisivat verenkiertoa. Kavion säde on jalan pumppu, joka kierrättää verta ja siten ravinteita koko jalan kudoksille. Kengällisellä hevosella säde ei pääse painumaan ja pumppaamaan. Kavion luonnollinen toiminta auttaisi varmasti varsinkin jalan alemmissa nivelissä nivelnesteen ravintopitoisuutta ja sitä kautta nivelruston kuntoa.

Uudet biologiset hoidot näyttävät hyviä tuloksia. IRAPin tarkoitus on auttaa elimistöä uudistumaan. Hevosen omasta verestä tehdään seerumi, joka poistaa nivelestä tulehdusta ja mahdollistaa rakenteiden korjaantumista. PRPtä käytetään joskus myös nivelissä lievittämään tulehdusta. Aktivoiduissa verihiutaleissa on myös kasvutekijöitä, jotka osallistuvat luun ja ruston paranemiseen. (Anivet.fi.)

Nivelen paranemismahdollisuudet

Tottahan se on: nivelrikko ei parane ikinä ennalleen. Rustopinnan rikkoutuessa pienet vaurioalueet kykenevät kuitenkin ”arpeutumaan”. Silloin rusto uusiutuu hieman pehmeämmällä rakenteella, jossa käsittääkseni rikkoutunut ruston kollageeni ei juuri uusiudu, mutta sokerimolekyylit voivat rakentua uudelleen muutamassa vuodessa ja ryhmittyä erityyppisen kollageenin kanssa. Pienten vaurioiden jälkeen nivel voisi siis olla jatkossakin kestää käyttöä tilanteen pahenematta.

Niveltulehduksen havaitseminen

Hevosen liikkumisen tarkkailu ei riitä, jos halutaan ennaltaehkäistä nivelrikkoa ja löytää niveltulehdus aikaisessa vaiheessa. Hevosen peittäessä oireitaan omistajan on reagoitava herkästi nivelten turvotteluun, kuumotukseen ja taivutusarkuuteen. Niveltulehduksille tyypillistä on, että nivelen liike vertyy liikkumisen myötä.

Eri lähteissä vaihtelee, miten nivelongelmia on voitu havaita lämpökuvaamalla. Kunnon tutkimuksiin en ole aiheesta törmännyt, vaan saatavilla on ollut yksittäisiä tapausesimerkkejä. Yhteenvedoksi voisi koostaa seuraavaa, mikä vastaa kokemuksia meilläkin tähän asti:

Niveltulehdusta aiheuttavien rakenteiden lämmön nousu voi näkyä hyvinkin selvästi lämpökuvissa. Yksittäisen nivelen liikarasitus on pääosin helppo tunnistaa ja raportoida. Jos hevonen on mukauttanut liikkumistaan nivelkivun takia, on todennäköistä, että lämpökuvissa erottuu rasituskohtia myös muualla hevosen jaloissa ja rungossa, ja löydökset muualla voivat myös tukea omistajan epäilyä tietyn nivelen ongelmasta. Turvotuksen pitkittyessä täyttynyt nivel voi nesteen määrästä johtuen erottua pariaan viileämpänä. Tulehduksen ja turvotuksen osuessa hyvin yksiin itse nivel ei välttämättä aiheuta löydöstä lämpökuvantamisessa. Lämpökuvaajan kanssa on myös hyvä keskustella epäilyksistään, jotta voimme kiinnittää huomiota myös merkitsevän löydöksen rajan alle jääviin puolieroihin. (Raportoimme vähintään 2 asteen puolierot, jolloin niitä voidaan aina pitää diagnostisesti merkitsevinä.)

Lähteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *