Kategoriat
Lämpökuvantaminen

Lämpökuvantamisen realiteetit

”Raporttia tulkitessa pitää ottaa huomioon eläimen oireet ja historia sekä tarkastella hevosta lämpökuvien näkökulmasta uudelleen.”

Lämpökamera mittaa pintalämpötilaa. Lämpökuvasta voidaan tarkastella puolieroja tai selvästi ympäröivän ihon lämpötilasta erottuvia kohtia. Lämpökuvantamislöydökseksi kelpuutetaan 2,0 asteen ja sitä suuremmat puolierot. Poikkeavien lämpötilojen syinä on kuitenkin monenlaisia tekijöitä, joihin lämpökuvantamisen raportti ei ota kantaa. Miksi muistutamme usein, että vain eläinlääkäri tekee diagnoosin, ja mitä väliä sillä on? Mitä lämpökuvantamisesta jää käteen?

Mikä merkitys on diagnoosilla?

Eläinlääkäri osaa sairaudet ja tutkimisen ja pystyy tekemään verikokeet ja kuvantamaan anatomisia rakenteita. Koulutuksensa kautta he tietävät suoriltaan eri kehonosien, eläinlajien ja rotujen tyypilliset viat, mahdolliset sairaudet, niiden riskit ja osaavat ohjata hoidot, tehdä toimenpiteet, suorittaa leikkaukset ja määrätä lääkitykset. – Ja varmasti paljon muutakin, mitä en osaa edes huomioida, kun en ole heidän pitkää linjaansa opiskellut. Mikäli epäilynä on sairaudellinen tilanne, tapaturmainen mahdollisesti vakavampi vamma tai eläimellä on mikä tahansa nopeasti edennyt tai muuten huolestuttava oire, on otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Lämpökuvantaminen voi tällöinkin olla paikallaan diagnoosin apuna, esimerkiksi auttaa lihas- hermo tai jännevamman tai vaikka ihottuman paikallistamisessa. Lämpökuvantaminen näyttää niin moninaisesti kaiken ihon pintaan asti vaikuttavan, että joskus löydös selittyy vain eläinlääkärin osaamisella.

Lämpökuvantamiselle on kuitenkin ihan oma aikansa ja paikkansa, kun eläin on muuten hyvinvoiva ja oletetaan tuki- ja liikuntaelimistön tason ongelmia, jotka vikuttavat toiminta- tai suorituskykyyn. Tuki- ja liikuntaelinvaivojen osalta lääkäreillä on monesti tarjota melko vähän keinoja kipulääkkeiden, levon ja ”rauhallisesti aloitetun liikunnan” lisäksi, ja käyntikertomukseen saa tyypillisesti ontumaoireilu-lausunnon perään vain ison loppusumman.

Ihmisten terveydenhuollossa lääkäri tekee lääketieteellisen diagnoosin. Katson asiaa fysioterapeutin näkökulmasta. Fysioterapian suoravastaanotot yleistyvät koko ajan, jolloin esimerkiksi selkäkivun kanssa voi mennä muutaman kysymyksen jälkeen suoraan fyssarille (tai vain kävellä sisään ilman lähetettä). Toki fysioterapeutin tehtävä on myös tunnistaa riskitekijät, jotka vaatisivat heti lääkärin huomiota. Kuntoutukseen tullessa ei ole väliä, olisiko lääkäri diagnosoinut kivun epäspesifiksi vai epäspesifiksi selkäkivuksi. (90 % selkäkivuista on epäspesifejä, eli siihen ei ole sairautta, tapaturmaa tms. syytä (Selkäliitto)). Fysioterapeuttinen diagnoosi keskittyy toiminnallisen vaivan kuvaamiseen, jonka perusteella tehdään kuntoutuksen suunnitelma. Usein ei tulla ajatelleeksi, että moniinkin vaivoihin kuntoutus on käytännössä samaa (eli yksilöllistä soveltamista tietyin perusperiaattein). Jos fysioterapia ei auta panostuksesta huolimatta, voidaan tilannetta jatkoselvittää lääkärissä, jolloin oireiden selvittämiseen keskitytään jo ihan eri intensiteetillä.

Mitä lämpökuvantaminen antaa?

Eläinten diagnostisen lämpökuvantamisen asiantuntijoina meidän ydiosaamisemme on itse kuvaamisessa, kuvien analysoinnissa eli löydösten erottamisessa ja kuvaamisen virhelähteiden huomioimisessa. Lisäksi olemme panostaneet alan huippukameraan, jolla saavutamme diagnostiseen käyttöön riittävän tarkkuuden myös koko hevosen kattavissa kuvissa. Analyysitulosten eli lämpökuvantamisen raportin tulkinta onkin sitten jo monen tekijän summa.

Monet asiat näkyvät lämpökuvissa oikein hyvin, mutta kuva itsessään ei kerro, mitä siinä näkyy: pintalämpötilan puolieron suuruus ei aina kerro tilanteen vakavuudesta eikä lämpökuvassa erottuva kohta suoraan tarkoita, että eläin olisi kivuissaan. Raporttia tulkitessa pitää ottaa huomioon eläimen oireet ja historia sekä tarkastella hevosta lämpökuvien näkökulmasta uudelleen. Vasta sitten voidaan tehdä perusteltuja johtopäätöksiä ja suunnitella, miten toimia. Olemme osa tiimiä ja autamme raportin tulkinnassa kokemuksemme mukaan. Kuitenkin tässä kohtaa lopulta omistajan pitää päättää, ovatko eläimen osoittamat oireet sen laatuisia, että voidaan omilla toimilla korjata tilannetta – jumppauttaa, hieroa, lepuuttaa, kylmätä, hoitaa kirolla, you name it – vai halutaanko vielä eläinlääkärin tutkivan tilanteen – röntgenkuvat, ultraäänet, diagnoosi, lääkkeet, hoito-ohjeet. Lämpökuvista voidaan jatkossa seurata, vaikuttavatko toimenpiteet lämpökuvantamislöydösten alueisiin, oli hoito sitten oman suunnitelman mukaan tai lääkärin määräyksestä.

Kaikkeen vastaavaa rakettitiedettä lämpökuvantaminen ei ole, eikä se korvaa eläinlääkäriä silloin, kun lääkäriä oikeasti tarvitaan. Diagnoosin antaminen ei siis ole lämpökuvantamisen tarkoitus, vaan lämpökuvantamisraportti kertoo, millä alueilla eläimellä on diagnostisesti merkitseviä lämpökuvantamislöydöksiä. Monessa tapauksessa lämpökuvantamalla saadaan tietää, mihin haetaan muutosta, ja voidaan seurata edistymisestä. Ja se riittää. Keinot muutoksen saavuttamiseen saa ja pitää päättää itse ja niistä pitää kantaa vastuu. Yleensä lämpökuvantaminen vahvistaa jo olemassaolevia epäilyksiä ja helpottaa ja selkeyttää eläimen omistajan toimia. Terve eläin on lämpökuvissa symmetrinen – tasapainossa sekä liikkeiltään että fysiologiselta toiminnaltaan. Jos omat keinot eivät toimikaan, päästään jatkotutkimuksiin ainakin vähän viisaampana.

Jos lämpökuvantamisesta herää kysymyksiä tai haluat kommentoida aihetta – toimi! Tavis tai ammattilainen: kerro, kysy, kommentoi, sovitaan tapaamisia, opitaan lisää yhdessä. Menetelmä vaatii monesti out of the box -ajattelua ja elävien kohteiden lämpökuvaamisella on kompastuksensa historiassa, mutta mahdollisuudet ovat valtavat. Edetään siis yhteistyössä!

  • Selkäliitto. n.d. Alaselkäkivun tarkkaa syytä ei aina tunneta. Verkkosivu: <https://selkakanava.fi/alaselkakivun-tarkkaa-syyta-ei-aina-tunneta>. Luettu 11.10.2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *